Melaka kehittyy nopeaa vauhtia. Ylempi kuva on Entrapment-elokuvasta. Kuala Lumpurista ei löytynyt sopivaa jokea, joten ohjaaja päätti hieman koijata, ja yhdistää Kuala Lumpurin maisemaan Melakan jokisuistoa. Malesian pääministeri oli tästä aika näreissään. 8 vuodessa joen varteen on rakennettu betoniset kulkuväylät, ja vanhoja taloja kunnostetaan kovaa vauhtia, kuten voi melkein nähdä alemmasta kuvasta. Lisää reissukuvia http://www.flickr.com/photos/29368021@N06/sets/72157608423201151/Maanantaina oli intialaisten valobileet, Deepavali, joten saimme viettää pidennettyä viikonloppua. Emme tajunneet, että jokunen muukin singaporelainen lähtee pitkän viikonlopun lauantaina reissuun. Malesian 8 passintarkastuspistettä on toki paljon, mutta ei ihan selviä kymmenien tuhansien ihmisten ryysiksestä.
No, ryysiksestä huolimatta puskimme kohti Melakaa. Ensimmäinen etappi oli bussiasema Malesian puolella Johor Bahrussa. Kumma kyllä, kaikki bussiliput JB:stä Melakaan oli myyty jo loppuun. Ystävällinen malesialainen heppu tarjoutui kuskaamaan meidät perille viisinkertaisella hinnalla. Hinta hieman pompsahti.
Melaka on kiva pikkukaupunki, joka on päässyt myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Eloisa chinatown on ehkäpä paikan kiinnostavin nähtävyys. Kasvavan turismin myötä kaupunkiin on pystytetty myös lukuisia pikkurahalla kyhättyjä museoita. Kaupungin lävistävän joen rannalla on mm. Vasa-museon jalanjäljissä kyhätty 1600-luvun laivan kopio. Sen sisällä ei ole museoesineitä vaan tulosteita, joissa kerrotaan tavaroista, joita oikeassa museoissa pääsee katsomaan.
Yövyimme kahden veljeksen ja pupun pyörittämässä Emily-nimisessä hostellissa. Mahtava paikka. Ainoastaan reppumatkaajat ovat tervetulleita, ja koko meininki tähtää rentoon chillailuun. Näille veljeksille asioiden organisointi on yhtä kuin siestan ajoittaminen niihin hetkiin kun ei tarvitse viihdyttää vieraita. Tekisi mieli omaksua edes osa näiden äijien elämänasenteesta.
Viikonloppu kului äijien kanssa grillaillessa, istuskellessa ja kaupungilla pyöriessä. Nyt on taas paluu arkeen edessä. Tätä kirjoittaessa istun koulun kahviossa. Odottelin ryhmätyön palaverin alkua reilun tunnin, kunnes aasialaiseen tapaan hieman jälkijunassa sain tiedon, että kukaan ei jaksa tänään tulla paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti