perjantai 24. lokakuuta 2008

Kulttuurikoulu osa 7: Väistämissäännöt

Kaupunkiin saapuva turisti alkaa jo ensimmäisen metroajelun aikana pohtia miltä puolelta kiinalaiset,malesialaiset,intialaiset,indonesialaiset,filippiiniläiset ja vietnamilaiset oikein kuuluu ohittaa. Saattaa tuntua siltä, että aina yrittää väistää väärältä puolelta.

Ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka ei keksisikään ratkaisua tähän visaisaan pulmaan. Ongelma on nimittäin siinä, että nämä pirulaiset eivät aina väistä vaan mieluummin vaikka yrittävät osua vastaantulijoihin.

Metrossa ihmiset puskevat sisään vaunuun kyynärpäätaktiikalla pitäen huolta, että sisäänpääsy on kaikille mahdollisimman vaikeaa. Jos ruuhka-aikana vaunusta haluaa ulos, kannattanee pitää maaninen katse lattiassa ja näyttää mahdollisimman paljon valkoiselta sarjamurhaajalta.

Ryysiksessä on hyvätkin puolensa: esim. pyörätuoli-ihmiset pysyvät ruuhka-aikana laiturilla eivätkä vie arvokasta lattiatilaa. Se, että invalidia ei päästetä vaunuun, on aina Jonkun Toisen Ongelma. (sama Jonkun Toisen Ongelma -ratkaisu pätee mm. malesialaiseen jätehuoltoon)

Singaporelaisten kykenemättömyys väistämissääntöjen sisäistämiseen alkaa suunnattomasti vituttaa vasta uima-altaassa. Euroopassa on totuttu siihen, että uima-altaassa rataa kierretään enemmän tai vähemmän reunaa seuraten joko myötä- tai vastapäivään. Singaporessa rataa uidaan edestakaisin samaa linjaa pitkin. Se toimii niin pitkään kuin yhdellä radalla on vain yksi uimari. Kaksi uimaria saa aikaan kivuliaan yhteentörmäyksen aina 50 metrin välein.

Auts.

Ei kommentteja: