Klop (kippis)

Kuvassa näkyy kaikki, mitä Pulau Bintanilla voi tehdä: maata rannalla tai ottaa kuvia tytöistä. Loput kuvat: http://www.flickr.com/photos/29368021@N06/sets/72157607202010393/

Tällä kertaa lähdimme pitkän viikonlopun viettoon Indonesian Pulau Bintanille. Lauttamatka kesti vain puoli tuntia, sillä kelloja siirretään Indonesian puolelle mentäessä tunnilla taaksepäin.

Meille sivistymättömille moukille tuli pienenä yllärinä, että Indonesiassa on tosiaan 237 miljoonaa ihmistä. Lautan rantautuessa näimme ensimmäisenä sataman parkkipaikan, jonka nämä pienet veijarit olivat laittaneet ihan hiton sekaisin. Nähtäväksi jää, mikä meininki on suuremmissa kaupungeissa. Nyt kuitenkin suunnattiin maaseudulle.

Poijat olivat varanneet meille huoneet hostellista nimeltä "Shady Shack". Lafkan nettisivuilla kuulemma kerrotaan, että sitä pyörittää herra Lobo. Ja "everyone on this island knows Lobo". Tämä lause tuli lopulta testattua, ja paikkansa se taitaa pitää.

Lobon kaveri haki meidät kyytiin satamasta, ja ajoi meidät tunnin matkan päähän saaren itäpuolelle. Perillä odotti tyypillinen Bintanin hostelli: muutama bungalow, puusta kyhätty katos syömistä varten ja kilometrikaupalla rantaa ja kirkasta vettä.

Bintanilla ei siis juuri muuta tehdä, kuin hengaillaan rannalla. Kun se alkaa kyllästyttää, saarta voi kiertää pyörällä tai mopolla. Mopoja on suurin piirtein yksi per ihminen eikä niiden ajamiseen ole muuta ikärajaa kuin se, että käden pitää yltää kaasulle. 

Mopot ovat liikkumiseen melkein välttämättömiä, sillä kylät koostuvat parista tönöstä ja hyvällä tuurilla hostellista, ja kylien välillä on autiota palmumetsikköä parhaimmillaan kilometrikaupalla. Pitkät välimatkat tuli todistettua parilla kävelyreissulla.

Eräs kävelyreissu palkittiin erikoisilla nähtävyyksillä: pelottava paikallinen kalabaari, koiranpentua kaupitteleva harvahampainen mies, sidottu apina, sekä karaokepaikka.

Apina oli sidottu karaokepaikan viereen. Voi raukkaa. Muutenkaan elukoilla ei tunnu olevan juuri oikeuksia. Koiria ja kissoja kasvatetaan joka nurkassa, mutta niitä myös hakataan aika surutta. Ei kiva.

Jopa herra Lobon paikassa eräs pikkukoira sai kuulla kunniansa Lobon kaverilta. Herra Lobo ei kuitenkaan kuritukseen osallistunut, sillä hän oli kunnon mies. Kuulemma entinen mafiapomo. 

Lobosta villejä mafiajuttuja kertonut kaveri ei ollut ehkä saaren luotettavin eläjä. Mies kiipesi juttutuokion jälkeen puuhun sylkemään tulta. Temppu olisi voinut olla joidenkin mielestä yllättävä, mutta äijä oli niin humalassa, että unohti ensimmäisellä kerralla ottaa mukaansa tulentekovehkeet.

Tulitikkuleikkejä taivasteltiin muiden singaporelaisten vaihtareiden kanssa, joita olikin hostelli täynnä. Tuntuu, että niihin törmää joka paikassa. 

Saaren pohjoisosasta löytyy paikka, jossa saa pelata sikahintaan paintballia, ja ratsastaa elefantilla. Ehkäpä mennään sinne sitten, kun kaikki muut paikat Aasiassa on katsastettu. Tällä kertaa jätettiin se väliin, ja vietettiin viikonloppu herra Lobon turvallisessa huomassa rantaparatiisissa ovia lukitsematta.