vastakohdasta toiseen

Aamuseiskalta kömmimme unisina Clementin metroasemalle, jossa tapasimme muut reissuun lähtijät. Alkaa tuntua siltä, kuin NUS:lla olisi vaihdossa pelkästään saksalaisia. 21 hengen porukassa oli vain muutama muuta kuin saksan kieltä puhuva heppu.

Reissu Tiomanille oli alusta loppuun international relations officen työntekijän Mr Ow:n järkkäämä. Matka alkoi reippaalla minibussikyydillä Malesiaan. Halvemmalla olisi ilmeisesti päästy käyttämällä normaalia vuoroliikennettä, mutta Mr Ow halusi pikkubussit. Mikäpä siinä.

Herra matkanjohtaja

Muutaman kymmenen minuutin ajelun jälkeen pääsimme Singaporen ja Malesian rajalle. Siellä olivat vastassa normaalit tullimuodollisuudet: jokainen matkustaja joutuu Singaporen puolella sormenjälkitestiin. En tiedä, johtuivatko turvatoimet siitä, että Singaporessa etsitään kuumeisesti vankilasta karannutta superterroristia. Joka tapauksessa Singaporesta ulos pääseminen kesti tuskastuttavan pitkään.

Sata metriä pitkän sillan toisella puolella Malesiassa oltiin jo astetta rennompia. Typeristä keltaisista viivoista välittämättä kokoonnuimme nuoren tullivirkailijan ympärille raapustamaan merkintöjä kortteihin, ja jatkoimme matkaa.

Matka kesti yhteensä noin 7 tuntia. Muutama tunti bussilla, ja pari tuntia lautalla Mercingistä Tiomanille. Lautalla viereen istui amerikkalainen reilusti yli 60-vuotias nainen, joka halusi nähdä, onko Tioman muuttunut 25 vuodessa. 70-luvulla saari valittiin yhdeksi maailman kauneimmista. Nyt lauttamatkalla televisiossa näytettiin paikallisia karaokevideoita.

Lauttamatkan tunnelmaa. Daniel ja Valentina.

Vihdoin perillä! Ennennäkemättömiä maisemia melkein kaikille meistä.

Tiomanilla voisi viihtyä viikonloppua pidempäänkin. Se on tarkoitettu pelkkään rentoutumiseen. Saarella on kymmeniä pienen pieniä kyliä, jotka koostuvat lähinnä jonkinnäköisestä majapaikasta ja sen yhteyteen pykätystä ravintolasta.

Autoteitä ei juurikaan ole. Paria hostellia yhdistää kapea hiekka- ja betonitie, joita pitkin kaahataan mopoilla ja 80-luvun paketti- ja maastoautoilla.

Rentoutuminen ei ole näissä maisemissa kovinkaan vaikeaa. Huviveneily ja kaikenmaailman moottorihurjastelu on luonnollisesti kielletty. Riippumattoja on enemmän kuin moottoreita. Alkoholi on verovapaata.

Pureeko lisko?

Tiomanin kalaisat vedet

Ensimmäinen päivä sujui leppoisissa merkeissä: sukeltelua 8 metriä syvässä kirkkaassa vedessä, grilliruuan syömistä ja hengailua rannalla, ja lopulta kuutamouinti täydenkuun valossa 30-asteisessa vedessä rajujen trooppisten ukkosmyrskyjen pauhatessa joka puolella ympärillä. Ei tapahdu usein Suomessa.

Ensimmäinen uinti

Lauantai oli island hopping –päivä. Moottorivene käytti meitä eri snorklauspaikoilla saaren ympäristössä. Laura sanoi, että Tiomanin sukellusvedet eivät ole juuri mitään verrattuna Australiaan. Omasta mielestäni korallit olivat sateenkaarikaloineen silti aika jännittäviä ainakin verrattuna Oulujärven pohjan mustaan mössöön.

Koin myös kauhunhetkiä. Levämöykkyä kiivaasti vartioiva ”hampaaton” pikkukala puri minua sormeen. Koska en oikein tiennyt, miten pitäisi suhtautua itseäni huomattavasti pienempään punamustaan ölliäiseen, selvitin, onko se oikeasti vihainen juuri minulle. Oli se.

Järkytyksestä toivuttuani näin vieressäni hain. Koska kala ei ollut juuri 1,2-metristä ahventa isompi, yritin saada sen kiinni. Hyvä etten saanut. Wikipedia kertoo, että paskiainen puree lempeästä ulkonäöstään huolimatta.

Keskikesää jäljellä nelisen kuukautta

Loppuilta hoidettiin palovammoja. Ei liene yllätys, että jokainen snorklaamassa ollut suomalainen poltti selkänsä.

Sunnuntaina kävimme vielä kevyellä kävelyllä viidakossa, minkä jälkeen lähdimme takaisin lautalle ja Singaporeen. Malesian tulli tervehti asiallisella toteamuksella: ”huumeiden salakuljettajat tapetaan”. Singaporen tulli läpivalaisi tavaramme. Bussikuski eksyi Singaporessa.

Home sweet home.


Saaren toiselta puolelta toiselle vievä viidakkopolku on 7 kilometriä pitkä. ”Follow electricity”, meille sanottiin. Alkoi hieman epäilyttää, löydettäisiinkö näillä ohjeilla perille.

Kukaan ei kertonut, että matkasta noin tunti pitää kiivetä ylöspäin. 7 kilsaa alkoi tuntua aika pitkältä matkalta paahtavassa kuumuudessa ja polttavassa kosteudessa.