alkufiilistelyä

3.8. Sunnuntai 13:00

Cathayn lento Hong Kongista Singaporeen oli kiva. Tällä kertaa koneessa tarkeni, ja Lucy Liun pikkusiskot olivat äärettömän mukavia ja hymyileväisiä. Tavaratkin tulivat hihnalle jo ennen minua. Cathay alkoi vaikuttaa ihan hyvältä lentoyhtiöltä.

Rajamuodollisuuksia hoitaessani ihmetystä herätti singlishiä vääntävä virkailija, joka kertoi että ”no letter, no enter”. Vaihdoin virkailijaa ja pääsin maahan.

Pariksi ekaksi yöksi varattu hostelli löytyi Little Indiasta, joka nimensä mukaisesti oli täynnä pieniä intialaisia ja pikkuisia thaikkutyttöjä hierontapaikkoineen. Singlishiä puhuva taksikuski vähän empi jättäessään minut kyydistä, mutta rahat saatuaan jätti minut oman onneni nojaan.

Turhaan empi. Innocrowd hostel on luksuspaikka. Innocrowdissa hengaillaan sukkasillaan sohvilla muiden parikymppisten reissaajien kanssa ja katsotaan Junoa.

29 tunnin matkustaminen alkoi jo hieman ottaa voimille, ja vetäydyin nukkumaan viihtyisään 29 astetta lämpimään huoneeseeni.

Kuinka hommata kämppä 30 päivässä?

Ensin pitää soitella. Paljon. Netistä löytyy kymmenittäin asuntoilmoituksia, ja ne pitää käydä tietysti yksitellen läpi.

Ensimmäinen päivä kuluikin viihtyisästi kämppää metsästäessä suomalaisten Juhan ja Antin kanssa. Singaporen paahtava kuumuus tuli tutuksi viimeistään kävellessämme katsomaan erästä kolmiota. Käveltiin puoli tuntia väärään suuntaan ja otettiin taksi.

Kävellessä tuli lämmin.

Emme edes saaneet kämppää, koska olimme nirsoja. Kun on 4 kuukautta samassa asunnossa, olisi kiva, jos kämpästä löytyisi wc-pönttö. Vuokraemäntä lupasi hommata/rakentaa meille länsimaalaistyyppisen wc-istuimen, mutta täti näytti sen verran tee-se-itse –naiselta, että päätimme jatkaa etsimistä.

Singaporen kadut ovat täynnä edistyksellistä teknologiaa.

Reissun ensimmäinen kunnon turistikuva. Pilvenpiirtäjiä on vähemmän kuin voisi kuvitella. Itse asiassa suurin osa Singaporen taloista on aika pieniä, eikä New York –fiilikseen päästä kuin parilla kadulla. Se on hyvä.




Lopulta lauantai-illan huuma alkoi viedä mukanaan, ja aloimme kiertää paikkoja, joiden ovessa oli Tiger-mainos. Baarikierroksemme huipennus oli se, kun kävelimme keskustasta hostellille, otimme taksin lähimpään olutpaikkaan, ja päädyimme lopulta samaan paikkaan, mistä olimme 2 tuntia aiemmin lähteneet kävelemään. Jos taksikuski tietää vain saman baarin, minkä mekin, Singapore ei voi olla kovin iso paikka.

Antti tarkensi takana olevaan naiseen. Kiitti.

Ainiin, 13 singaporen dollarilla (reilu 6 euroa) saa paikallisen tsiksin ostettua olutseuraksi. Samalla hinnalla saa myös kaksi olutta. Sekä törpöttely että tytöt ovat täällä monissa paikoissa siis ihan sikahintaisia.

Singaporessakin on turisteja. Esim. me.

En tiedä, johtuvatko korkeat hinnat siitä, että paikalliset tuhlaavat rahaa ihan käsittämättömillä tavoilla. Viikon päästä on Singaporen itsenäisyyspäivä, ja juhliminen on aloitettu jo nyt. Neljän helikopterin muodostelma kiskoo perässään Singaporen lippua pitkin taivaita, ja hävittäjälentäjät vetävät tiukkaa ympyrää pilvenpiirtäjien ympäri. Siitä lähtee jonkin verran melua.

Reissun motto.

Projekti ”olet mitä juot”. Otan kuvan joka ikisestä tällä reissulla juodusta oluesta, jotta uutena vuotena ei tarvitse ihmetellä mistä se maha tuli ilman joulukinkkuakin.